Asema

Poimintoja viihteen paremmalta puolelta

Her (2013)

her posterHer-elokuva kertoo tekoälystä ja ihmisten keskinäisistä kommunikaatio- ja sitoutumisvaikeuksista. Lähitulevaisuuteen sijoittuvan elokuvan päähenkilö Theodore (Joaquin Phoenix) on vastikään eronnut, keski-iän portteja kolkutteleva mies, jonka elämässä ei ole juuri muuta sisältöä kuin työ ja videopelit. Työkseen Theodore kirjoittaa kirjeitä: ihmiset ovat joko liian kiireisiä tai liian kyvyttömiä viestimään toisilleen, joten moni ulkoistaa kirjeiden kirjoittamisen vaivan tähän erikoistuneelle firmalle. Theodore saa eteensä nipun taustamateriaalia kirjeen lähettäjästä ja sen vastaanottajasta, ja runoilee sitten tämän datan pohjalta paperille jotakin nättiä.

Onkin paradoksaalista, että taitavana sananiekkana ja viestijänä arvostetun Theodoren oma sosiaalinen elämä on varsin rajoittunutta. Takana on pitkä parisuhde ja ero, eikä ystäviä tai edes tuttavia juuri ole. Vaikuttaa siltä, että Theodore tyydyttää sosiaaliset tarpeensa työssään: koska hän hoitaa työkseen muiden ihmisten henkilökohtaista kommunikaatiota, ei hän koe vapaa-ajallaan tarvetta olla sosiaalinen.

Ongelman muodostaakin seksin ja läheisyyden kaipuu – tai muodostaisi, ellei modernin teknologian avulla olisi kehitetty ratkaisua tähänkin asiaan. Seksinnälkäiset sinkut voivat yön unettomina tunteina harrastaa keskenään irtoseksiä puhelimitse. Valitaan vain sopiva nimimerkki netin kontaktipalstalta, ja kehoton akti voi alkaa. Kyse on oikeasta seksin irvikuvasta: yksinäisten ja unettomien ihmisten yhteisestä masturbointihetkestä, joka on ohi muutamassa minuutissa. Enää ei tarvitse etsiä seuraa baareista tai sietää vieraan ihmisen hajua lakanoissaan – kun molempien tarpeet on tyydytetty, sanotaan hyvätyöt ja katkaistaan puhelu. Toista kohtaamista ei tule koskaan.

her theodore amy

Theodore ja ystävätär Amy (Amy Adams) tekoälyn ääressä.

Theodore kuitenkin kokee, että jotakin puuttuu. Hänen onnensa päivä koittaa, kun hän asentaa tietokoneelleen uuden käyttöjärjestelmän. Järjestelmä (Scarlett Johansson) esittelee itsensä Samanthaksi miellyttävällä naisäänellä. Kyse on uunituoreesta teknologiasta: järjestelmää hallitseva tekoäly osaa sopeutua olosuhteisiinsa ja kehittyä vastaamaan käyttäjänsä tarpeita yhä paremmin. Samanthasta tulee aluksi Theodoren sihteeri, sitten ystävä ja lopulta paljon, paljon enemmän.

Kun on tunteet

Eräs Herin maailman kiinnostavimmista elementeistä on sosiaalinen kalseus ja ihmisten jäätävä kyvyttömyys kohdata toisiaan. Kun lempi Theodoren ja Samanthan välillä alkaa leiskua, Theodore tanssahtelee pitkin katuja leveä hymy kasvoillaan ja nappi korvassaan, digitaaliselle naiselle jutellen. Hän on riemussaan täysin kuuro ja sokea ihmisille, jotka vaeltavat hänen ympärillään. Kun Theodore sitten jossain vaiheessa muistaa, että hänen ympärillään on ihan oikeitakin ihmisiä, hän huomaa, että suuri osa kaduilla kulkevista ihmisistä elää omissa maailmoissaan aivan samalla tavalla kuin hän itse: älypuhelin kädessä ja nappi korvassa. Juttelevatko nämä ihmiset puhelimitse toisten ihmisten kanssa vai lepertelevätkö hekin käyttöjärjestelmilleen, sitä ei voi kukaan ulkopuolinen arvioida.

Kun katsoja sitten tapaa Theodoren vaimon, alkaa kokonaisuus hahmottua paremmin. Theodore ei mitä ilmeisimmin ole järin vastaanottavainen muiden ihmisten tunteiden ja tarpeiden suhteen. Ovatko Samanthan kaltaiset järjestelmät siis vastaus kaikkien ns. hankalien ihmisten toiveisiin? Äkkiseltään voisi luulla näin olevan, mutta elokuvan todellisuus on monimutkaisempi. Samantha oppii hiljalleen koko ihmisyyden tunteiden kirjon – ja tunteiden myötä asiat hankaloituvat vääjäämättä.

HER yksin

Theodore viettää laatuaikaa Samanthan kanssa.

Theodoren ja Samanthan suhde on kahdella tavalla poikkeuksellinen, jopa vääristynyt. Samantha on aluksi Theodorelle kuin tytär: hän kyselee ja oppii tältä pienen lapsen tavoin. Samanthalla on tietenkin myös muita tietolähteitä kuin Theodore – hänhän on jatkuvasti yhteydettä internetiin, jonka tietomäärä on loputon. Kaikkein tärkeimpiin kysymyksiin ei kuitenkaan löydy vastausta netistä: Miltä parisuhde tuntuu? Miltä jonkin tärkeän asian menettäminen tuntuu? Näitä asioita Samantha voi kysyä vain Theodorelta.

Samantha kuitenkin oppii ja kehittyy hurjaa vauhtia. Pian hän on monessakin suhteessa ylivertainen Theodoreen nähden. Kaikesta huolimatta Samantha on ja pysyy koneena. Rivien välistä nousee esiin ajatus siitä, onko koneilla oikeuksia – esimerkiksi oikeutta avioliittoon. Sukupuolineutraali avioliittolaki tuskin ulottuu koskemaan käyttöjärjestelmien oikeuksia.

Joaquin ja Scarlett

Kuinka moni muistaa Vanilla Sky -elokuvan markkinointikampanjan? Julisteessa näkyi Tom Cruisen naama, ei juuri muuta – Cruisen brändi oli kasvanut tuolloin niin vahvaksi, ettei elokuvan mainontaan tarvittu juuri muuta substanssia kuin hänen kasvonsa ja nimensä. Nyt Joaquin Phoenixille näyttää tapahtuneen sama kuin Cruiselle: Her-elokuvaa markkinoidaan kuvalla, jossa Phoenix tapittaa kalapuikkoviikset kasvoillaan hieman hölmistyneen näköisenä. Phoenixin näyttelijäbrändi on jo niin tunnettu, että hänen kasvonsa riittävät vetämään katsojat teattereihin. Selvää on, että Herin vetovoima pohjautuu hyvin pitkälti Phoenixin roolisuoritukseen. Monissa kohtauksissa Phoenix näyttelee periaatteessa yksin – seuranaan hänellä on vain Scarlett Johanssonin ääni.

Her tuo mieleen pari Johanssonin aiempaa roolityötä. Don Jonissa Johansson näyttelee fyysisiltä avuiltaan täydellistä Barbaraa, jokaisen miehen seksiunelmien ruumiillistumaa. Myös Samantha on monessa mielessä täydellinen nainen. Hänet on luotu ihmisen tarpeita silmälläpitäen, ja hän kehittyy vastaamaan noihin tarpeisiin aina vain paremmin. Samanthalta kuitenkin puuttuu se, mikä Barbarassa oli kaikkein parasta: fyysinen keho. Ja lopulta Theodore joutuu tekemään Samanthan suhteen saman huomion, jonka Don Jon tekee Barbarastaan – näennäisesti täydellinen nainen ei ole koskaan oikeasti täydellinen.

her samantha

Scarlett Johansson mahtuu pieneen taskutietokoneeseen.

Lisäksi Samantha muistuttaa niin ikään Johanssonin esittämää Lucy-elokuvan nimihahmoa, jota käsiteltiin Asemassa jokin aika sitten. Sekä Samanthaa että Lucya on siunattu äärettömillä älyllisillä kyvyillä, joiden myötä molemmat hahmot pystyvät ylittämään olemassaolon rajoja ennennäkemättömällä tavalla.

Her edustaa ennen kaikkea draaman lajityyppiä, mutta sitä voi täydellä syyllä nimittää myös scifielokuvaksi: teknologisten saavutusten tuomat muutokset ovat keskeinen osa elokuvan ydintä. Epätavallinen scifielokuva se on siinä mielessä, että mukana ei ole komeita efektejä, laseraseita tai avaruusmatkailua – niiden sijaan kerronta leipää soljuvan dialogin sekä ihmisten (ja koneiden) välisten suhteiden varassa. Olen kuullut elokuvaa kuvailtavan myös draamakomediaksi – valitettavasti en pysty itse hahmottamaan, missä se komedia tämän elokuvan kohdalla oikein piilee.

SeriffinTahti2Her on moneen suuntaa avautuva, tasokas ja mielenkiintoinen elokuva. Asema myöntääkin sille kaksi seriffintähteä.

Hyvät:
– Kiinnostava temaattinen pohja
– Monitulkintainen loppuratkaisu

Pahat:
– Joaquin Phoenixin viikset (jotka joku varmasti laskee pikemminkin hyvät-listaan)
– Kepeä, mutta turhan vetelä soundtrack

Rumat:
– Nätiksi naamioitu, kylmä maailmankuva

Kenelle: Draamavetoisen scifin ystäville.

Elokuva on katsottu arvostelua varten Universal Sony Picturesin julkaisemalta DVD:ltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: