Asema

Poimintoja viihteen paremmalta puolelta

Michael Kohlhaas – Kapinallinen (2013)

MK posterMichael Kohlhaas – Kapinallinen pohjautuu klassiseen vigilante-tarinamuottiin: Mies kokee vääryyttä ja päättää hakea oikeutta. Ne kanavat, joiden kautta riitaa pitäisi periaatteessa selvitellä, viittaavat pyynnöille kintaalla, joten on turvauduttava omankädenoikeuteen. Asemassa on lyhyen ajan sisään käsitelty kahta vigilante-elokuvaa, jossa koston teemaan ei ole onnistuttu löytämään kiinnostavaa, uutta näkökulmaa – nämä elokuvat ovat Rautakaupunki ja Oldboy. Michael Kohlhaas onnistuu siinä, missä nämä elokuvat jäivät vajaiksi: kyseessä on omaperäinen elokuva, joka löytää tuoreen lähestymistavan koston aiheeseen ja haastaa katsojaa.

Eletään jossain päin 1500-luvun läntistä Eurooppaa. Michael Kohlhaas (Mads Mikkelsen) on työteliäs ja rehellinen hevoskauppias, jolta nuori paroni huijaa kaksi hyväkuntoista hevosta. Kohlhaas vaatii reilua hyvitystä hevosistaan – turhaan. Hän ei luovu vaatimuksistaan, vaikka valtaapitävät tahot hylkäävät kerta toisensa jälkeen hänen yrityksensä saada oikeutta. Lopulta Kohlhaas huomaa saattaneensa vaatimuksillaan vaaraan paitsi itsensä, myös perheensä.

Kohlhaas joutuu tilanteeseen, jossa tarjolla on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Hän ei voi jatkaa elämäänsä hakematta hyvitystä kokemastaan vääryydestä – se ei olisi hänen oman eikä myöskään kehittyvän yhteisön edun mukaista. Noustessaan esivaltaa vastaan hän tulee kuitenkin vahingoittaneeksi myös sellaisia tahoja, jotka eivät ole loukanneet häntä millään tavalla. Kohlhaasin toimia seuraavat saarnaaja (David Kross) ja käskynhaltija (Bruno Ganz) tunnustavat Kohlhaasin toimivan periaatteessa hyväksyttävän moraalikäsityksen mukaan, mutta joutuvat asemansa vuoksi silti tuomitsemaan hänen tekonsa.

MK-ulkona

Saarnaaja, Kohlhaas ja Lisbeth-tytär.

Niukkuudesta hyve

Elokuva pohjautuu romantiikan ajan kirjailija Heinrich von Kleistin pienoisromaaniin, joka puolestaan pohjautuu höllästi 1500-luvulla eläneen Hans Kohlhasen elämänvaiheisiin. Von Kleist muovasi Kohlhasen tarinaa painottaen epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen ja henkilökohtaisen hyvityksen teemoja. Myös elokuvassa näille teemoille annetaan varsin tuntuva painoarvo. Olennaista elokuvassa ei ole historiallinen tarkkuus, vaan yleisinhimilliset kokemukset ja tuntemukset.

Michael Kohlhaasin tarina on oikeastaan vain tukiranka jonkin suuremman ajatuksen välittämiselle. Tärkeintä ei ole juoni tai tarina, vaan se, kuinka tarinaa kerrotaan. Juuri elokuvan persoonallinen, kolkko ja haastava tyyli tekee siitä niin kiinnostavan. Elokuvassa ei juuri nähdä suoranaista väkivaltaa, mistä kertoo verrattain alhainen K12-ikäraja. Silti elokuvan maailma tuntuu todella pelottavalta, ahdistavalta ja julmalta. Raadollinen vaikutelma saadaan aikaan ennen kaikkea taidokkaalla äänisuunnittelulla, leikkauksella ja kuvauksella.

MK-nainen

Kun kuvakulma valitaan tarkasti, raadollinen vaikutelma korostuu.

Otokset ovat usein pitkiä. Leikkaus on elokuvallisena kerrontakeinona kuin astinlauta, josta katsoja saa pontta tulkinnoilleen. Michael Kohlhaas ei kuitenkaan juuri auta katsojaa tekemään tulkintoja. Katsojan mielessä herää elokuvan mittaan valtavasti kysymyksiä, mutta vastauksia niihin on elokuvasta lähes mahdoton löytää. Kamera johdattelee katsojan samastumaan voimakkaasti juuri Kohlhaasiin, eikä hänen vihamiehilleen – varsinkaan nuorelle paronille – liikene sympatiaa. Toisaalta Kohlhaasin hahmoa tai tekoja ei niitäkään kaunistella.

Elokuvan tyyliä leimaavat ennen kaikkea eleettömyys ja ilmaisun niukkuus. Musiikkia elokuvassa käytetään säästeliäästi, ja silloin, kun sitä käytetään, on sillä vissi rooli tunnelmanluojana ja katsojan opastajana. Musiikki on lähinnä keskiaikaisvaikutteista kansanmusiikkia. Elokuvassa on paljon jaksoja, joissa dialogi katkeaa pitkäksi aikaa, jolloin ääniraidan valtaa pelkkä muhkea tuuli: kun dialogi hiljenee, pääsee ihmistä suurempien, iäisten voimien ääni esiin. Tuuli puhaltaa ja sumu peittää maan välittämättä vähääkään ihmisten välisistä konflikteista. Aurinkoa nähdään elokuvassa verrattain harvoin, ja kun se sitten paistaa, se tuntuu vain korostavan maailman kalseutta ja kylmyyttä.

MK-aurinko

Auringon valo ei lämmitä.

SeriffinTahti2

Michael Kohlhaas on tasokas, mutta raskassoutuinen draamaelokuva kostosta ja sen seurauksista. Asema kiittää elokuvaa kahdella seriffintähdellä.

Hyvät:
– Mads Mikkelsenin roolisuoritus
– Yhtenäinen, eleetön ja haastava kerrontatyyli

Pahat:
– Ahdistava ja armoton maailmankuva

Rumat:
– Poikkeuksellisen vaikuttava loppukohtaus

Kenelle: Niille, jotka eivät pelkää haastavia elokuvia.

Elokuva on katsottu arvostelua varten Atlantic Filmin julkaisemalta DVD:ltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: