Asema

Poimintoja viihteen paremmalta puolelta

My Week with Marilyn (2011)

my week with marilyn julkkaTulkoon tiettäväksi myös Aseman lukijoille se, minkä Taikalyhdyn lukijat jo hyvin tietävät: jos minulta kysytään, Marilyn Monroe on menneiden vuosikymmenien ehdottomasti kiinnostavin elokuvatähti.  Oma Marilyn-kiinnostukseni juontaa siitä, etten aiemmin voinut ymmärtää, miksi juuri tätä epävarmaa, onnetonta, ikuisesta isäkompleksista kärsivää naisriekaletta ylistetään edelleen menneen vuosisadan seksikkäimmäksi naiseksi. Lukuisia elokuvia ja joitakuita elämäkertoja läpi koluttuani voin sanoa ymmärtäväni Marilyn-hypeä ainakin hieman paremmin.

Marilynin tähti todellakin loistaa kirkkaana vielä 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Eräs todiste tästä on vuonna 2011 ensi-iltaan tullut My Week with Marilyn. Elokuva perustuu Colin Clarkin muistelmateoksiin, joissa hän käsittelee Marilynin kanssa viettämäänsä lyhttä ajanjaksoa. Clark toimi studioapulaisena brittiläisen Prinssi ja revyytyttö -elokuvan kuvauksissa. Kyseinen elokuva oli monessa suhteessa ainutlaatuinen tuotanto Marilynin uralla. Se oli Marilynin ainoa elokuva, joka kuvattiin Yhdysvaltain ulkopuolella. Lisäksi se jäi Marilynin oman tuotantoyhtiön, Marilyn Monroe Productionsin ensimmäiseksi ja viimeiseksi tuotannoksi.

MY-WEEK-WITH-MARILYN-heatwave

My Week with Marilyn alkaa näyttävällä, mutta juonesta täysin irrallisella musiikkiesityksellä. Michelle Williamsin veto pieksee mennen tullen alkuperäisen Heatwave-esityksen, joka nähdään elokuvassa Rytmiä veressä (1954) ja joka on kenties huonoin Marilynin koskaan elokuviin tekemä musiikkinumero.

Näyttämön kuningas ja Hollywood-prinsessa

Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Colin Clarkin (Eddie Redmayne) näkökulmasta. Eletään vuotta 1956. Clark työskentelee Shakespeare-näyttelijänä tunnetun Laurence Olivierin (Kenneth Branagh) tuotantoyhtiössä juoksupoikana. Suunnitteilla on elokuva, jonka vetävä voima, ohjaaja ja pääosan esittäjä on itse Olivier. Naiskauneutta elokuvaan tuo ”maailman kuuluisin nainen” eli Marilyn Monroe (Michelle Williams). Olivier edustaa vanhaa ja konservatiivista brittinäyttelijäkuntaa, Marilyn taas jotakin tuoretta: muodikasta ja vähän vaarallistakin 50-luvun Hollywoodia.

MY-WEEK-WITH-MARILYN-larry

Laurence Olivierin on aika katsoa peiliin.

Marilynin yhteistyötaidoissa huomataan kuitenkin pian vakavia puutteita. Hän myöhästelee kuvauksista tuntikaupalla ja toisinaan jättää kokonaan tulematta. Jos ja kun hän suvaitsee saapua kuvauksiin, hän raahaa mukanaan kummallisiin kaapuihin pukeutuvan, harakkamaisen valmentajansa Paula Strasbergin (Zoë Wanamaker), jonka käsitys hyvästä näyttelemisestä eroaa Olivierin näkemyksestä kuin mämmi paskasta. Marilynin on vaikea, suorastaan mahdoton oppia muistamaan edes helppoja vuorosanoja, ja yksinkertainenkin repliikki voi vaatia kymmeniä ottoja. Kaikkien hermo on kireällä, paineet kasautuvat Marilynin niskaan, kellään ei ole kivaa.

Kaikki on vähällä kaatua, kun Olivier sanoo hermostuksissaan kesken kuvausten Marilynille rumasti. Marilyn ottaa Olivierin töksäytyksestä itseensä ja pakenee paikalta itku kurkussa. Clark ryntää lohduttamaan loukattua tähtöstä. Tarjottu olkapää tulee tarpeeseen: vaikka koko maailman ihaileman naisen elämän kulissit ovat loisteliaat, niiden takana piileskelevä tyttörukka onkin yksinäinen, surullinen ja peloissaan. Pian Clarkista tulee Marilynin ystävä ja luotettu, melkein rakastajakin.

MY-WEEK-WITH-MARILYN-colin-marilyn

Marilyn hakee turvaa nuoren Clarkin kainalosta.

Colin Clarkin hahmon tehtävänä on lähinnä toimia eräänlaisena iskunvaimentimena Marilynin ja yleisön välissä. Marilyn on hahmona niin eteerinen ja käsittämätön, että hänen ja katsojan väliin tarvitaan eräänlaiseksi välittäjäksi maanläheinen, ihastunut mieshahmo, joka on ominaisuuksiltaan sopivan hajuton ja mauton, jotta katsoja voi samastua hänen näkökulmaansa. Marilynin ja Clarkin orastava suhteenpoikanen on elokuvan pitkäveteisin elementti, mutta samalla tarpeellinen: miessuhteen avulla korostuvat sekä Marilynin ihanat ulkoiset avut että hänen sisäinen orpoutensa. Samalla kamera ja katsoja pääsevät aina Marilynin makuuhuoneeseen asti.

Metodilla maailmankirjoihin

My Week with Marilyn on elokuva, jota katsotaan luultavasti ensisijaisesti Marilynin vuoksi.  Marilyniin perehtymättömälle katsojalle se antaa hyvä katsauksen siihen, millainen hahmo 1900-luvun tunnetuin seksikissa oikeasti oli. Marilynin krooninen myöhästely oli todellinen ongelma 1950-luvun lopulla tehtyjen elokuvien kuvauksissa, ja huono tapa juurtui näyttelijättäreen vuosien mittaan yhä syvemmin. Marilyn veti jumbot viimeiseksi tuotannokseen jääneen Something’s Got to Given kuvauksissa, joista hän lintsasi huikeat kaksi viikkoa. Ei ihme, että tuotantoyhtiö antoi Marilynille potkut kesken kuvausten.

Elokuvassa tuodaan mainiosti esille myös metodinäyttelemisen merkitys 1950-luvun lopun elokuvapiireissä. Noihin aikoihin metodinäytteleminen kiteytyi pitkälti Lee Strasbergin hahmoon sekä hänen luotsaamaansa Actors Studioon. Lee Strasberg oli Marilynin tärkein oppi-isä, hänen vaimonsa Paula Strasberg taas Marilynin uskottu, hovineito ja valmentaja kuvauspaikoilla. Metodinäyttelemisen ja ”perinteisen työskentelytavan” välinen kuilu konkretisoituu upealla tavalla elokuvan kohtauksessa, jossa Marilynilla on jälleen kerran suuria vaikeuksia muistaa omia vuorosanojaan, minkä seurauksena Paula ja Olivier joutuvat sanaharkkaan.

Paula: The reason Marilyn can’t remember the line is because she doesn’t believe the situation her character is in.
Olivier: Then she should pretend to believe it.
Paula: ”Pretend”? We’re talking about the difference between the truth and artificial crap.

Strasbergien ja muiden metodin kehittäjien mielestä todellinen näytteleminen on elämistä ja kokemista, ei siis teeskentelyä. Metodilla on eittämättä ansionsa (kun vilkaisee metodia harjoittavien näyttelijöiden listaa, tätä on vaikea kiistää), mutten ihmettele lainkaan, miksi Paula Strasbergin lepakkomaisena liihottava hahmo oli vielä 50-luvulla ohjaajille melkoinen kauhistus.

MY-WEEK-WITH-MARILYN-paula-marilyn

Paula ylistää Marilynia. Taustalla sumea Colin Clark.

Elokuvan mittaan herää kysymys, maksaako Marilyn Paulalle valmennuksesta vai kehumisesta. Tosielämän Paulan kontolle lienevät kuuluneen nämä molemmat asiat: Marilynin itsetunto oli hauras kuin järven jää syyspakkasen jäljiltä, ja jonkun oli pönkitettävä sitä jatkuvasti, mikäli kohtauksia haluttiin saada kuvatuiksi. Tämä onkin osa Marilynin mysteeriä: kuinka on mahdollista, että valtavien massojen ihailema ja rakastama tähti saattoi kokea niin suurta epävarmuutta omasta ammattitaidostaan? Kai vanhassa kliseessä sitten piilee totuus – ihminen ei voi luottaa itseensä ja olla onnellinen, jos itsetunnossa on aukkoja. Tätä ei mittavinkaan ulkoinen menestys voi muuksi muuttaa.

Toinen mysteerin palanen, joka nousee esiin niin My Week with Marilynista kuin muistakin aihetta kuvaavista teoksista, on tapa, jolla Marilyn kaikesta epävarmuudestaan ja sähläyksestään huolimatta onnistuu kameran edessä. Yksinkertainenkin repliikki voi vaatia kymmeniä ja kymmeniä ottoja, mutta kun Marilyn onnistuu, hän pyyhkäisee katsojalta jalat alta. On omituista, että mitä hankalammaksi Marilynin kanssa työskentely muuttui, sitä parempia elokuvia hän teki: roolit, joita kehutaan hänen parhaimmikseen, syntyivät 50-luvun lopulla.

MY-WEEK-WITH-MARILYN-marilyn-kankaalla

Kamala kuvauksissa, valloittava valkokankaalla: Marilyn teki sen taas.

Elokuvan näyttelijäkaartista erityiskiitoksen ansaitsevat Olivieria näyttelevä Kenneth Branagh sekä Paula Strasbergiä esittävä Zoë Wanamaker. Ja sitten on Michelle Williams. Marilynin rooli on Williamsille hirvittävä kiirastuli: vaikka Williams onnistuu näyttelijänä, on epäonnistuminen Marilynina vääjäämätöntä siitä yksinkertaisesta ja ehdottomasta syystä, että hän ei ole Marilyn. Koska Marilyn oli näyttelijä, jota ympäröi ainutlaatuinen aura, haluaa katsoja jatkuvasti nähdä Williamsissa aidon Marilynin. Kun näin ei tapahdu (koska näin ei voi tapahtua), ei pettymystä voi välttää. Silti Williams ansaitsee hatunnoston: hän onnistuu oikeastaan juuri niin hyvin kuin nuori naisnäyttelijä voi Marilynin roolissa onnistua.

Loppujen lopuksi Clarkin näkökulmasta kerrottu tarina Marilynista toistaa ne samat asiat, jotka kerrataan jokaisessa Marilyn-elämäkerrassa. Mitään uutta, kiinnostavaa tulokulmaa Marilynin hahmoon ei löydy. Elokuva on kokonaisuudessaan lähinnä taidokkaan näyttelijänohjauksen ja naiskauneuden juhlaa, ei enempää eikä vähempää.

Epäilin pitkään, voiko Marilynista edes tehdä aidosti omaperäisiä, mutta silti kohteelleen uskollisia kuvauksia. Sitten luin Joyce Carol Oatesin Blondin, joka ylittää kaikki muut Marilyn-kuvaukset, joihin olen tutustunut. Romaanista on tekeillä elokuva, ja Jessica Chastainin pitäisi kuulemma esittää pääroolia. En malta odottaa.

SeriffinTahti1Osuvan roolituksen, taidokkaiden roolisuorituksen ja miellyttävän nostalgisen pohjavireen vuoksi Asema antaa elokuvalle yhden seriffintähden.

Hyvät:
– Taidokas puvustus & lavastus
– Upeat sivuroolit: Zoë Wanamaker, Kenneth Branagh
– Ihana Michelle Williams

Pahat:
Marilyn-myytin peruskliseet: heiveröinen pikkutyttö seksipommin vaatteissa
– Ei tuoretta, totutusta poikkeavaa näkökulmaa Marilynin hahmoon
– Michelle Williams, joka ei kaikesta ihanuudestaan huolimatta ole Marilyn

Rumat:
– Kliseinen ja teini-ikäisen testosteronin kyllästämä näkökulma

Kenelle: Niille, jotka eivät ole vielä tutustuneet Marilynin uran, hahmon ja elämän peruspalikoihin, ja niille, jotka nauttivat taitavasta näyttelijäohjauksesta ja ammattitaitoisista näyttelijäsuorituksista. Kovan luokan Marilyn-faneille elokuva on tietenkin pakollinen katsottava.

Elokuva on katsottu arvostelua varten Scanbox Entertainmentin julkaisemalta DVD:ltä. Lisäksi elokuva on katsottavissa kotimaisesta Netflixistä.

One response to “My Week with Marilyn (2011)

  1. Paluuviite:Kennedyt | Asema

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: